Termit emo ja goth ovat molemmat syntyneet tietyistä musiikkigenreistä. Nämä termit kuvaavat ihmisiä, jotka omistautuivat muuttamaan ulkonäköään ja ympäröivää kulttuuria musiikin alakulttuuriin sopivaksi.
Keskeiset ostokset
- Emo on 1980-luvun punk-skeneltä peräisin oleva alakulttuuri- ja musiikkigenre, jolle on ominaista introspektiiviset, tunteelliset sanoitukset ja muotityyli, joka sisältää tummia vaatteita, tiukkoja farkkuja ja sivuttain lakattuja kampauksia.
- Goth on alakulttuuri- ja musiikkigenre, joka syntyi 1970-luvun lopulla punkin tummempana oksana, ja se sisältää musiikkia tunnelmallisilla ja tummilla teemoilla sekä muotityyliä, joka korostaa mustia vaatteita, hopeakoruja ja dramaattista meikkiä.
- Molemmilla alakulttuureilla on yhteiset juuret punkissa ja tumma estetiikka. Silti ne eroavat musiikkityyleillään, teemoillaan ja muotivalinnoistaan, emo korostaa tunneilmaisua ja gootti keskittyy tummempiin, tunnelmallisempiin elementteihin.
Emo vs Goth
Emo on rock-tyyli, joka on osa post-hardcore-, pop-punk- ja indie rock -tyyliä. Emo-laulut ovat tunnepitoisia, henkilökohtaisia tai tunnustavia. Goth rock on punk rockin, glam punkin ja post punkin muoto. Se käsittelee synkempi-emotionaalisia aiheita ja muistuttaa punkkia.
Emo on alakulttuuri, josta tuli melko suosittu 1980-luvun lopulla, ja sana "emo" liittyy "emotional hardcore" -musiikkityyliin. Monet sanovat myös, että emo syntyi "post-hardcore" -musiikin alalajista.
Goth tai "gootti" on alakulttuuri, joka syntyi "post-punk"-alalajista ja kuului "goottilaista rockia" nauttivien ihmisten ryhmään. Niiden määrä alkoi kasvaa 1980-luvun alussa.
Vertailu Taulukko
| Vertailun parametrit | Emo | gootti |
|---|---|---|
| Historia | Emo-subkulttuuri nousi 1980-luvun lopulla hardcore rockin aikakauden päättyessä. | Goottikulttuuri syntyi, kun "goottilainen rock" nousi vakiintuneeksi musiikkigenreksi 1980-luvun alussa. |
| Alalaji | Emo-alakulttuuri liittyy "post-hardcore" -musiikin alalajiin. | Goottikulttuuri liittyy "post-punk" -musiikin alalajiin. |
| Merkitys | Tämän alakulttuurin eli "emos" seuraajat noudattavat "emotionaalisen hardcore" -musiikin käsitettä ja muuttavat asennettaan sen mukaisesti. | Goottikulttuurin kannattajat noudattavat goottilaisen rock-musiikin konseptia, johon liittyy ajoittain myös väkivaltaa. |
| Esiintyminen | Täällä näemme useita asusteita, tummat kapeat farkut ja hameet, nastavyöt ja istuvan emo-hiustyylin. | Täällä näemme fetissivaatteita viktoriaanisen ja steampunk-muotien ohella urheilutakit, tiukat housut, korsetit ja pitsimekot. |
| Musiikin tyyppi | Täällä suurin osa emo-pohjaisesta musiikista pyörii teinien romanssin ja pop-punk/hardcore-elementtien ympärillä. | Musiikki, jota täällä näkee, vetää elementtejä fantasiasta, kirjallisuudesta ja jopa yliluonnollisuudesta. |
| Bändit | Emo-musiikin alalajiin kuuluvat bändit ovat MCR, Fall Out Boy, Rites of Spring ja Jimmy Eat world. | Goth-alalajiin kuuluvat bändit ovat The Cure, Joy Division, The Sisters of Mercy ja Bauhaus. |
Mikä on Emo?
Emo-subkulttuuri syntyi 1980-luvun lopulla ja oli näkyvästi esillä vuosina 1985-1991. Rites of Springin ja Embracen kaltaisten bändien nousun myötä fanien seuraaminen alkoi post hardcore -musiikin alalajin ympäriltä.
Emo-yhteisöön kuuluvat ihmiset, joita yleisesti kutsutaan nimellä "emos", seurasivat "emotionaalista hardcore" -musiikkikonseptia. Musiikki täällä oli hyvin tunnepitoista.
Yksi huomioitava asia on, että musiikki koostui elementeistä, kuten sanoituksista teini-ikäisten romanssista, johon oli sekoitettu pop-punk/hardcorea.
Tämän tyyppinen musiikki johtuu siitä, että hallitseva väestörakenne koostuu teini-ikäisistä, ja harvoin voi nähdä emo-aikuisia.
Vaatteen ja ulkonäön osalta huomaamme, että monilla emoilla on ainutlaatuinen tyyli ja ulkoasu, ja niissä on elementtejä, kuten useita asusteita, tummat kapeat farkut ja hameet, nastavyöt tai rannekkeet ja emo-hiustyylit sekä kasvojen ympärillä olevat lävistykset.
Rites of Springin ja Embracen kaltaisten bändien jälkeen emo-bändien, kuten My Chemical Romance, Paramore, Taking Back Sunday, Fall Out Boy ja Jimmy Eat World, määrä on kasvanut merkittävästi.
Mikä on Goth?
Goottilainen alakulttuuri syntyi 1980-luvun alussa ja nähtiin heti punk-ajan jälkeen, minkä vuoksi tässä seurattu alalaji on "post-punk". Yksi ensimmäisistä goottiajan esittelijöistä oli Siouxsie and the Banshees, Ilo Division, Bauhaus ja The Cure.
Goottien seuraajat kuuluivat yhteisöön, joka omistautui "goottilaisen rockin" kulttuurille. Koska goottimusiikin nähtiin olevan tummempaa ja siinä oli aavistus väkivaltaa, seuraajat perustivat ulkonäkönsä ja käyttäytymisensä elämäntapansa mukaan.
Ulkonäön osalta näemme fetissipukeutumista viktoriaanisen ja steampunk-muotien ohella urheilutakit, tiukat housut, korsetit ja pitsiset alushameet.
Mutta goottimusiikissa oli vielä muitakin elementtejä, jotka tekivät siitä kiehtovan niin monille, kuten fantasia-, kirjallisuus- ja jopa yliluonnollisten elementtien piirtäminen.
Goottikulttuuri ei pyörinyt minkään ympärillä lapsellinen, joten tässä kriittinen väestörakenne koostui enemmän aikuisista kuin teini-ikäisistä.
Goth-genreen kuuluvat bändit ovat Christain Death, The Mission, Fields of the Nephilim ja Killing Joke.
Tärkeimmät erot emon ja gootin välillä
- Emo-subkulttuuri syntyi 1980-luvun lopulla hardcore-musiikin aikakauden lopussa, kun taas goth syntyi 1980-luvun alussa ja otettiin käyttöön "goottilaisena rockina".
- Emo-alakulttuuri liittyy "post-hardcore" -musiikin alalajiin, kun taas gootti liittyy "post-punk" -alalajiin.
- Emo-seuraajat tai "emos" noudattavat "emotionaalisen hardcore" -musiikin käsitettä, kun taas gootti-seuraajat seuraavat goottia rock musiikkikulttuuria.
- Emo-genreen kuuluvia bändejä ovat MCR, Fall Out Boy, Rites of Spring ja Jimmy Eat world, kun taas goottigenren bändit ovat The Cure, Joy Division, The Sisters of Armo ja Bauhaus.
- Emo-musiikin genre pyörii teini-ikäisen romanssin ja pop-punk/hardcore-elementtien ympärillä, kun taas goth-musiikkilaji vetää sisäänsä fantasiaa, kirjallisuutta ja jopa yliluonnollisia elementtejä.
Viimeksi päivitetty: 11. kesäkuuta 2023
Olen tehnyt niin paljon vaivaa kirjoittaakseni tämän blogikirjoituksen tarjotakseni sinulle lisäarvoa. Siitä on minulle paljon apua, jos harkitset sen jakamista sosiaalisessa mediassa tai ystäviesi/perheesi kanssa. JAKAminen ON ♥️
Chara Yadav on koulutukseltaan rahoituksen MBA. Hänen tavoitteenaan on yksinkertaistaa talouteen liittyviä aiheita. Hän on työskennellyt rahoitusalalla noin 25 vuotta. Hän on pitänyt useita rahoitus- ja pankkikursseja kauppakorkeakouluissa ja yhteisöissä. Lue häneltä lisää bio-sivu.
Minusta on varsin yllättävää, kuinka tunnepitoiset ja synkemmät musiikin alakulttuurit ovat muokanneet oman ainutlaatuisen muotinsa ja tyylinsä.
Tapa, jolla nämä alakulttuurit ovat selvästi nousseet esiin eri musiikkigenreistä, on todella vaikuttavaa, ja tämä artikkeli vangitsee niiden olemuksen varsin tehokkaasti.
Tässä artikkelissa kuvattu yhteys musiikin, kulttuurin ja muodin välillä on sekä vakuuttava että ajatuksia herättävä.
Ehdottomasti se on osoitus musiikin voimasta ja sen vaikutuksesta kulttuurisiin ja sosiaalisiin identiteettiin.
Erittäin mielenkiintoista, kuinka näillä alakulttuureilla on tietty alkuperä musiikin genreissä ja miten ne ovat kehittyneet vuosien varrella.
Ehdottomasti on kiehtovaa nähdä, kuinka musiikki voi vaikuttaa koko elämäntyyliin ja kulttuuriin.
Ymmärrän, miksi post-punk- ja hardcore-musiikin alalajit ovat synnyttäneet niin erilaisia ja ainutlaatuisia alakulttuureja.
Vertailutaulukko oli informatiivinen ja antoi selkeän eron emo- ja gootti-alakulttuurien välillä, kiitos tästä yksityiskohtaisesta analyysistä.
Yksityiskohtainen katsaus emo- ja goottikulttuurien musiikillisista juurista ja temaattisista eroista on erittäin valaiseva ja hyvin esitetty.
Emo- ja goottialakulttuureille tarjottu historiallinen konteksti on varsin kiehtova ja tarjoaa arvokkaita näkemyksiä niiden alkuperästä.
Tapa, jolla musiikilla on keskeinen rooli alakulttuurien ja niiden muotielementtien muovaamisessa, on todella merkittävä, ja tämä artikkeli on vanginnut sen hyvin.
Ehdottomasti se on kiehtova tutkimus musiikin vaikutuksesta yhteiskunnallisiin trendeihin ja identiteetin muodostumiseen.
Tämä artikkeli tarjoaa kattavan ja oivaltavan vertailun emo- ja gootti-alakulttuureista sekä antaa hyvän historiallisen näkökulman.
Ehdottomasti on erittäin valaisevaa nähdä, kuinka nämä alakulttuurit syntyivät vastaavista musiikkigenreistään.
Tämä on kiehtova tutkimus musiikillisten alakulttuurien historiallisesta kehityksestä ainutlaatuisiksi sosiaalisiksi ilmiöiksi, erittäin hyvin artikuloituna.