Kapitalismi vs korporatismi: ero ja vertailu

Kapitalismi on yksityisomistusta ja vapaata markkinakilpailua korostava talousjärjestelmä, joka edistää innovaatiota ja tehokkuutta. Korporatiivisuus sen sijaan sisältää tiiviin liittoutuman hallituksen ja suuryritysten välillä, mikä saattaa johtaa kilpailun vähenemiseen, resurssien epätasaiseen jakautumiseen ja voimakkaiden tahojen lisääntyneeseen vaikutusvaltaan politiikan muotoilussa.

Keskeiset ostokset

1. Kapitalismi on talousjärjestelmä, jossa yksilöt ja yritykset omistavat ja hallitsevat tavaroiden ja palveluiden tuotanto- ja jakelukeinoja. Samaan aikaan korporatiivisuus on poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, jossa hallitus, työvoima ja liike-elämän edut tekevät yhteistyötä luodakseen talouspolitiikkaa.
2. Kapitalismi korostaa yksilön taloudellista vapautta ja kilpailua, kun taas korporatiivisuus korostaa yhteistyötä ja yhteistyötä yhteiskunnan eri sektoreiden välillä.
3. Kapitalismi tuottaa taloudellista eriarvoisuutta, kun taas korporatiivisuus edistää suurempaa taloudellista tasa-arvoa yhteistyön ja yhteistyön kautta.

Kapitalismi vs korporatismi

Kapitalismi on talousjärjestelmä, jolle on ominaista tavaroiden ja palveluiden tuotanto- ja jakeluvälineiden yksityinen omistus, jonka tavoitteena on tuottaa voittoa. Korporatiivisuus on järjestelmä, jossa suurilla yrityksillä on merkittävä valta ja vaikutusvalta hallituksen politiikkoihin ja määräyksiin.

Kapitalismi liittyy vain henkilökohtaisiin oikeuksiin ja etuihin. Se ei liity mitenkään yleiseen etuun. Toimivalla henkilöllä on yrityksen tai instituutioiden täysi omistusoikeus tai vastuu.

Korporatiivisuus puolestaan ​​toimii yleishyödyllisen tai yhteiskunnallisen edun vuoksi. Tämäntyyppiset laitokset tai organisaatiot toimivat hallituksen sääntöjen ja määräysten mukaisesti.

Vertailu Taulukko

Ominaisuus	Kapitalismi	korporatismi
Perusperiaate	Vapaat markkinat ja kilpailu	Yhteistyö yritysten ja valtion välillä
Hallituksen rooli	Rajoitettu – keskittyy tasapuolisten toimintaedellytysten ylläpitämiseen	Aktiivinen – Säätelee ja tekee yhteistyötä yritysten kanssa
Kilpailu	Kannustettu – Edistää innovaatioita ja alentaa hintoja	Saattaa olla rajoitettu – Edut vakiintuneille yrityksille
Keskittää	Yksilöllistä oma-aloitteisuutta ja voittoa	Yritysten ja yhteiskunnan yhteiset edut
Asetus	Vähemmän sääntelyä – mahdollistaa markkinavoimien toiminnan	Lisää sääntelyä – Tavoitteena on tasapainottaa taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet
Sosiaalinen turvaverkko	Rajoitettu – Luottaa yksityiseen hyväntekeväisyyteen ja henkilökohtaiseen vastuuseen	Voi olla laajempi – yritysten tukemat hallitusohjelmat

Mitä on kapitalismi?

Kapitalismi on talousjärjestelmä, jolle on ominaista tuotantovälineiden yksityinen omistus ja yritysten voittoa tavoitteleva toiminta. Kapitalistisessa järjestelmässä resurssien ja tuotannon jakamista ohjaavat ensisijaisesti markkinavoimat, kuten tarjonta ja kysyntä.

Kapitalismin pääpiirteet

1. Yksityisen omaisuuden oikeudet

Yksi kapitalismin perusnäkökohdista on yksityisomistusoikeuksien tunnustaminen ja suojaaminen. Yksityishenkilöillä ja yrityksillä on oikeus omistaa, käyttää ja luovuttaa omaisuutta, mukaan lukien pääomahyödykkeet ja omaisuus.

2. Markkinatalous

Kapitalismi perustuu markkinavetoiseen talouteen, jossa hinnat määräytyvät ostajien ja myyjien vuorovaikutuksen kautta avoimilla markkinoilla. Kysynnän ja tarjonnan voimilla on keskeinen rooli taloudellisten päätösten muovaamisessa.

3. Voittomotivaatio

Kapitalistisessa järjestelmässä voiton tavoittelu on keskeinen motivaatio yrityksille ja yksilöille. Voitto kannustaa innovaatioihin, investointeihin ja tehokkaaseen resurssien allokointiin.

4. Kilpailu

Kilpailu on kapitalismin kulmakivi. Se kannustaa tehokkuuteen, laadun parantamiseen ja innovaatioihin yritysten pyrkiessä saamaan kilpailuetua ja houkuttelemaan asiakkaita.

Kapitalismin historiallinen kehitys

Merkantilismi ja siirtymävaihe

Kapitalismin juuret voidaan jäljittää siirtymiseen feodalismista merkantilismiin myöhäisellä keskiajalla. Merkantilismi loi pohjan markkinasuuntautuneille taloudellisille käytännöille.

Teollinen vallankumous

Teollinen vallankumous, joka alkoi 18-luvulla, merkitsi merkittävää käännekohtaa kapitalismille. Teknologinen kehitys ja lisääntynyt tuotanto johtivat teollisen kapitalismin kasvuun.

Kapitalismi nykyaikana

Kapitalismi kehittyi edelleen 19- ja 20-luvuilla rahoituskapitalismin nousun, globalisaation ja sekatalouksien kehittyessä, joissa kapitalismin elementit esiintyvät rinnakkain hallituksen väliintulon kanssa.

Kapitalismin kritiikkiä

1. Taloudellinen epätasa-arvo

Yksi kapitalismin tärkeimmistä kritiikistä on sen taipumus synnyttää taloudellista epätasa-arvoa. Kriitikot väittävät, että varallisuus- ja tuloerot voivat kasvaa, mikä johtaa sosiaaliseen levottomuuteen ja mahdollisuuksien eroihin.

2. Hyödyntäminen

Kriitikot viittaavat myös mahdolliseen työvoiman riistoon kapitalistisessa järjestelmässä, jossa työntekijät voivat kohdata alhaiset palkat, huonot työolot ja rajoitettu neuvotteluvoima.

3. Ympäristökysymykset

Kapitalismin keskittyminen voiton maksimointiin voi joskus johtaa ympäristön heikkenemiseen. Kriitikot väittävät, että lyhyen aikavälin hyötyjen tavoittelu voi jättää huomioimatta pitkän aikavälin ekologisen kestävyyden.

Kapitalismin tyypit

1. Laissez-Faire kapitalismi

Laissez-faire kapitalismi kannattaa hallituksen minimaalista puuttumista talouteen, vapaita markkinoita ja yksilönvapauksia korostaen.

2. Sosiaalinen markkinatalous

Jotkut maat omaksuvat sosiaalisen markkinatalouden, jossa kapitalistiset periaatteet yhdistetään sosiaalipolitiikkaan sosiaalisen eriarvoisuuden poistamiseksi ja turvaverkon luomiseksi.

3. Valtiokapitalismi

Valtiokapitalismissa hallituksella on merkittävä rooli taloudellisen toiminnan hallinnassa ja ohjauksessa, usein valtion omistamien yritysten kautta.

Mitä on korporatiivisuus?

Korporatiivisuus on sosiopoliittinen ja taloudellinen ideologia, joka korostaa yhteiskunnan järjestäytymistä yritysryhmiin, joista kukin edustaa erilaisia ​​etuja ja sektoreita. Toisin kuin individualismi tai kollektivismi, korporatismi pyrkii luomaan harmonista yhteistyötä näiden ryhmien välille, usein valtion ohjauksessa tai valvonnassa. Tälle järjestelmälle on ominaista taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen toiminnan koordinointi näiden järjestäytyneiden yksiköiden kautta.

Historialliset juuret ja kehitys

Varhaiset juuret

Korporatiivisuudella on historialliset juuret, jotka juontavat juurensa keskiaikaisiin kiltaihin ja kauppajärjestöihin. Nämä varhaiset organisaatiomuodot loivat perustan konseptille edistämällä käsityöläisten ja kauppiaiden yhteistyötä.

Nousu 20-luvulla

Korporatiivisuuden moderni kehitys sai vauhtia 20-luvulla, erityisesti fasistisessa Italiassa ja natsi-Saksassa. Johtajat, kuten Benito Mussolini ja Adolf Hitler, sisällyttivät korporatiiviset periaatteet ideologioihinsa pyrkiessään luomaan jäsennellyn ja kontrolloidun yhteiskunnan.

Korporatiivisuuden keskeiset periaatteet

Luonnonmukainen yhteiskunta

Korporatiivisuus näkee yhteiskunnan orgaaniseksi kokonaisuudeksi, jossa eri ryhmät (yritykset) toimivat kuin elimet kehossa. Jokaisella ryhmällä on oma roolinsa, joka edistää yhteiskunnan yleistä hyvinvointia ja vakautta.

Valtion väliintulo

Korporatiivisuuden näkyvä piirre on valtion aktiivinen osallistuminen eri yritysryhmien toiminnan säätelyyn ja ohjaamiseen. Hallituksella on keskeinen rooli konfliktien välittäjänä ja eri sektoreiden yhteistyön varmistamisessa.

Taloudellinen kolmikantaisuus

Korporatiiviset taloudet omaksuvat usein kolmikantarakenteen, joka kokoaa yhteen työvoiman, liike-elämän ja hallituksen edustajat. Tämän kolmikantaisuuden tavoitteena on helpottaa viestintää ja yhteistyötä taloudellisten kysymysten ratkaisemiseksi.

Kritiikkiä ja ristiriitoja

Yksilön oikeuksien tukahduttaminen

Yksi suuri kritiikki korporatiivisuutta kohtaan on yksilön oikeuksien ja vapauksien mahdollinen tukahduttaminen. Kriitikot väittävät, että kollektiivisiin kokonaisuuksiin keskittyvä järjestelmä saattaa jättää huomiotta yksilöiden edut, mikä johtaa henkilökohtaisen autonomian menettämiseen.

Autoritaariset taipumukset

Korporatismin historiallinen yhteys autoritaarisiin hallintoihin herättää huolta sen herkkyydestä epädemokraattisille käytännöille. Kriitikot väittävät, että hyvin järjestäytynyt yhteiskunta voi uhrata moniarvoisuuden ja demokratian periaatteet.

Nykyaikaiset sovellukset ja muunnelmat

Moderni korporatismi

Vaikka 20-luvun puolivälin eksplisiittiset korporatistiset mallit ovat heikentyneet, korporatismin elementtejä on edelleen eri muodoissa nykyään. Jotkut maat ovat omaksuneet korporatiivisia elementtejä työsuhteissa ja taloussuunnittelussa ilman, että ne ovat täysin omaksuneet historiallisia malleja.

Alueelliset erot

Korporatiivisuus ilmenee eri alueilla eri tavoin, ja joissakin maissa omaksutaan osallistavampia ja osallistavampia malleja, kun taas toiset voivat osoittaa keskitetympiä ja kontrolloidumpia muotoja.

Tärkeimmät erot kapitalismin ja korporatismin välillä

• Omistajuus ja hallinta:
  • Kapitalismi: Yksityishenkilöt tai yhteisöt omistavat ja hallitsevat tuotantovälineitä, kuten yrityksiä ja tehtaita.
  • Korporatiivisuus: Talousjärjestelmälle on ominaista hallituksen ja suurten yritysten välinen läheinen suhde, johon liittyy usein merkittävää valtion vaikutusvaltaa tai valvontaa.
• Kilpailu:
  • Kapitalismi: Korostaa yritysten välistä kilpailua, jonka tavoitteena on edistää innovaatioita ja tehokkuutta.
  • Korporatiivisuus: Markkinoilla on yleensä vähemmän kilpailua, koska muutamat suuret yritykset voivat hallita sektoreita valtion tuella tai yhteistyöllä.
• Hallituksen rooli:
  • Kapitalismi: Hallituksen väliintulo on yleensä minimaalista, ja painopiste on vapaan markkinajärjestelmän kanssa, johon puuttuu vain vähän.
  • Korporatiivisuus: Sisältää suuremman hallituksen osallistumisen, usein säännösten, tukien tai kumppanuuksien kautta yritysten kanssa.
• Varallisuuden jakautuminen:
  • Kapitalismi: Mahdollistaa laajan vaurauden jakautumisen yksilöllisen menestyksen ja markkinadynamiikan perusteella.
  • Korporatiivisuus: Saattaa johtaa tuloeroihin, koska hallituksen ja yritysten väliset läheiset siteet voivat johtaa tiettyjen tahojen etuuskohteluun.
• Innovatiivisuus ja dynamiikka:
  • Kapitalismi: Kannustaa innovaatioita ja sopeutumiskykyä yritysten kilpaillessa markkinaosuudesta.
  • Korporatiivisuus: Valtion ja yritysten läheinen suhde voi haitata innovointia ja joustavuutta, koska vakiintuneet yhteisöt voivat saada etuuskohtelun.
• Riski ja palkkio:
  • Kapitalismi: Yksilöt ja yritykset kantavat riskit ja nauttivat taloudellisen toimintansa tuotoista.
  • Korporatiivisuus: Valtion tuki tai pelastuspaketit voivat vähentää tiettyjen yritysten riskejä, mikä voi johtaa moraaliseen haaraan.
• Markkinasäännöt:
  • Kapitalismi: Luottaa markkinavoimiin säätelemään liiketoimintakäytäntöjä, ja hallitus puuttuu siihen mahdollisimman vähän.
  • Korporatiivisuus: Sisältää enemmän valtion sääntelyä ja valvontaa, usein tiettyjen yritysten suojelemiseksi tai suosimiseksi.
• Yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset:
  • Kapitalismi: Painopiste on ensisijaisesti voitoissa, ja sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä huolenaiheita voidaan käsitellä markkinavoimien tai hallituksen määräysten avulla.
  • Korporatiivisuus: Hallituksen ja yritysten yhteistyö voi johtaa politiikkaan, joka asettaa etusijalle tietyt sosiaaliset tai ympäristölliset tavoitteet, mutta voi myös johtaa laajempien asioiden laiminlyöntiin tai laiminlyöntiin.
• Yksilön vapaus:
  • Kapitalismi: Korostaa yksilön taloudellista vapautta ja valintoja.
  • Korporatiivisuus: Saattaa sisältää kompromissin taloudellisen vakauden ja yksilön vapauden välillä, kun hallitus ja yritykset tekevät yhteistyötä tiettyjen taloudellisten tai sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Viitteet

1. https://books.google.com/books?hl=en&lr=&id=2HdNDwAAQBAJ&oi=fnd&pg=PR3&dq=capitalism&ots=nsFBFqSj2i&sig=ynnwlGhO0uqDFX3CXwx7Pagg4A8
2. https://www.jstor.org/stable/23998635

Viimeksi päivitetty: 08. maaliskuuta 2024