Kehitysmaat vs vähiten kehittyneet maat: ero ja vertailu

Kehitysmaissa teollistumisen ja talouskasvun taso on tyypillisesti kohtalainen tai korkea, ja niissä on usein merkittävää infrastruktuurin kehitystä ja teknologian saatavuutta, mutta kohtaavat edelleen haasteita, kuten köyhyys, eriarvoisuus ja rajalliset mahdollisuudet saada peruspalveluja. Vähiten kehittyneille maille on toisaalta ominaista äärimmäinen köyhyys, alhainen inhimillinen kehitys, riittämätön infrastruktuuri ja voimakas riippuvuus maataloudesta.

Keskeiset ostokset

1. Kehitysmaiden taloudellinen kehitys, teollistuminen ja inhimillinen kehitys ovat alhaisemmat; vähiten kehittyneet maat (LDC) ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti haavoittuvimpia maita.
2. Kehitysmaiden tulotaso ja infrastruktuuri voivat olla kohtalaiset; Vähiten kehittyneet maat kohtaavat äärimmäistä köyhyyttä, heikkoa infrastruktuuria ja alhaiset inhimillisen kehityksen indikaattorit.
3. Kehitysmaat kokevat nopean kasvun ja teollistumisen; Vähiten kehittyneet maat tarvitsevat merkittävää kansainvälistä tukea ja investointeja haasteensa voittamiseksi.

Kehitysmaat vs vähiten kehittyneet maat

Ero Kehitysmaat ja vähiten kehittyneet maat ovat ihmisten tulot henkeä kohti. Kehitysmaat selviytyvät marginaalisesti, ja niiden tulot asukasta kohti vaihtelevat keskimääräisestä keskiarvon alapuolelle, kun taas vähiten kehittyneiden maiden tulot henkeä kohti ovat erittäin huonot.

---

 

Vertailu Taulukko

Ominaisuus	Kehitysmaat	Vähiten kehittyneet maat
Taloudellinen asema	Alhaisemmat tulot ja elintaso kehittyneisiin maihin verrattuna	Pienet tulot, rajoitettu teollistuminen ja suuri haavoittuvuus taloudellisille häiriöille.
Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI)	Yleensä alhaisemmat HDI-pisteet (yhdistää elinajanodote, koulutuksen ja tulot)	Maailman alhaisimpien HDI-pisteiden joukossa.
teollistuminen	Teollisuuden kehitystasot vaihtelevat, mutta yleensä teollistuneempia kuin kehittyneissä maissa.	Erittäin alhainen teollistumisen taso, joka on vahvasti riippuvainen maataloudesta tai luonnonvarojen hyödyntämisestä.
Infrastruktuuri	Vähemmän kehittynyt infrastruktuuri, mukaan lukien kuljetus-, viestintä- ja sanitaatiojärjestelmät.	Vakavasti alikehittynyt infrastruktuuri haittaa talouskasvua ja perustarpeiden täyttämistä.
Köyhyysaste	Korkeampi köyhyysaste verrattuna kehittyneisiin maihin.	Äärimmäisen korkea köyhyysaste, ja merkittävä osa väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella.
koulutus	Alhaisempi lukutaito ja rajoitettu pääsy koulutukseen, erityisesti tyttöjen.	Erittäin alhainen lukutaito ja rajoitettu pääsy laadukkaaseen koulutukseen.
Terveydenhuolto	Rajoitettu pääsy terveydenhuoltopalveluihin ja korkeampi imeväiskuolleisuus.	Terveydenhuoltoon pääsy on erittäin rajoitettua, ja lääketieteelliset tilat ja henkilökunta ovat riittämättömät.
Investointi	Ulkomaisten ja kotimaisten investointien aleneminen.	Investointitaso on erittäin alhainen, mikä asettaa haasteen taloudelliselle kehitykselle.
Alttius	alttiimpi luonnonkatastrofeille, ilmastonmuutokselle ja taloudelliselle epävakaudelle.	Erittäin herkkä ulkoisille häiriöille heikon talouden ja rajallisten resurssien vuoksi.
Esimerkit	Kiina, Intia, Brasilia, Thaimaa	Afganistan, Haiti, Etelä-Sudan, Jemen

---

 

Mitä kehitysmaat ovat?

Taloudelliset ominaisuudet

1. Teollistuminen: Kehitysmailla on tyypillisesti kasvava teollinen perusta, ja tuotannon, rakentamisen ja palvelujen kaltaiset sektorit lisäävät niiden BKT:tä yhä enemmän. Teollistumisen laajuus vaihtelee kuitenkin suuresti näiden maiden välillä.
2. Talouskasvu: Näissä maissa talouskasvu on usein suhteellisen nopeaa verrattuna kehittyneisiin maihin. Kasvua voivat vetää sellaiset tekijät kuin ulkomaiset investoinnit, vientiin suuntautunut teollisuus ja luonnonvarojen hyödyntäminen.
3. Infrastruktuurin kehittäminen: Kehitysmaat pyrkivät parantamaan infrastruktuuriaan, mukaan lukien liikenneverkkoja, energiajärjestelmiä, tietoliikennettä ja terveydenhuoltopalveluja. Infrastruktuuri-investoinnit ovat elintärkeitä talouskasvun tukemiseksi ja elintason parantamiseksi.

Sosiaaliset ominaisuudet

1. Köyhyys ja eriarvoisuus: Talouskasvusta huolimatta monet kehitysmaat kamppailevat laajalle levinneen köyhyyden ja tuloerojen kanssa. Sellaiset tekijät kuin vaurauden epätasainen jakautuminen, koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuuden puute ja rajalliset työmahdollisuudet lisäävät jatkuvaa köyhyyttä näissä maissa.
2. Pääsy peruspalveluihin: Olennaisten palvelujen, kuten puhtaan veden, sanitaatio-, terveydenhuolto- ja koulutuspalvelujen saatavuus on edelleen riittämätön monissa kehitysmaissa. Hallitukset ja kansainväliset järjestöt asettavat usein etusijalle näiden palvelujen saatavuuden parantamisen inhimillisen kehityksen tulosten parantamiseksi.
3. Kaupungistuminen: Nopea kaupungistuminen on yleinen trendi kehitysmaissa, kun maaseutuväestö muuttaa kaupunkeihin etsimään parempia taloudellisia mahdollisuuksia. Suunnittelematon kaupunkikasvu voi kuitenkin rasittaa infrastruktuuria ja sosiaalipalveluja, mikä johtaa epävirallisiin asutuksiin ja slummeihin.

Haasteet ja mahdollisuudet

1. Ympäristön kestävyys: Kehitysmaat kohtaavat ympäristöhaasteita, kuten metsien häviäminen, saastuminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Taloudellisen kehityksen tasapainottaminen ympäristönsuojelun kanssa on ratkaisevan tärkeää pitkän aikavälin kestävyyden kannalta.
2. Poliittinen epävakaus: Poliittinen epävakaus, korruptio ja hallintokysymykset voivat haitata kehitystyötä monissa kehitysmaissa. Instituutioiden vahvistaminen, hyvän hallintotavan edistäminen ja avoimuuden edistäminen ovat kestävän kehityksen kannalta olennaisia.
3. Pääsy teknologiaan: Digitaalisen kuilun kaventaminen on olennaista kehitysmaiden kehitykselle. Pääsy teknologiaan ja tietoverkkoihin voi edistää talouskasvua, parantaa koulutuksen ja terveydenhuollon tarjontaa ja vahvistaa syrjäytyneitä yhteisöjä.

 

Mitä ovat vähiten kehittyneet maat?

Luokittelukriteerit

1. Tulo: Vähiten kehittyneissä maissa tulotaso henkeä kohti on tyypillisesti alhainen, ja ne jäävät usein kansainvälisten järjestöjen, kuten Yhdistyneiden kansakuntien, asettaman kynnyksen alapuolelle.
2. Ihmisen omaisuus: Näissä maissa inhimillisen kehityksen taso on alhainen, mukaan lukien riittämättömät mahdollisuudet saada koulutusta, terveydenhuoltoa ja ravintoa, mikä johtaa korkeaan lapsikuolleisuuteen, aliravitsemukseen ja lukutaidottomuuteen.
3. Taloudellinen haavoittuvuus: Vähiten kehittyneet maat ovat alttiita ulkoisille taloushäiriöille johtuen sellaisista tekijöistä kuin riippuvuus perushyödykkeistä, rajoitettu viennin monipuolistaminen ja altistuminen luonnonkatastrofeille.

Ominaisuudet

1. Äärimmäinen köyhyys: Köyhyys on yleistä vähiten kehittyneissä maissa, ja merkittävä osa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Perustarpeiden, kuten ruoan, puhtaan veden, suojan ja terveydenhuollon, rajallinen saatavuus pahentaa köyhien ahdinkoa.
2. Alikehittynyt infrastruktuuri: Vähiten kehittyneistä maista puuttuu usein riittävä infrastruktuuri, mukaan lukien liikenneverkot, energiajärjestelmät, sanitaatiotilat ja terveydenhuoltopalvelut. Huono infrastruktuuri hidastaa talouskasvua ja vaikeuttaa keskeisten palvelujen saatavuutta.
3. Riippuvuus maataloudesta: Monet vähiten kehittyneet maat ovat vahvasti riippuvaisia ​​maataloudesta toimeentulonsa ja taloudellisen toimeentulonsa vuoksi. Maatalouden tuottavuus on kuitenkin usein alhainen, ja viljelijät kohtaavat haasteita, kuten maan huononeminen, ilmaston vaihtelu ja nykyaikaisten tuotantopanosten ja tekniikoiden puute.

Kehityksen haasteet

1. Rajoitettu pääsy koulutukseen ja terveydenhuoltoon: Vähiten kehittyneiden maiden koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmät ovat alikehittyneitä, mikä johtaa alhaisiin lukutaitoasteisiin, riittämättömiin terveydenhuoltopalveluihin ja korkeaan kuolleisuuteen erityisesti naisten ja lasten keskuudessa.
2. Heikko hallinto ja institutionaaliset valmiudet: Heikko hallinto, korruptio ja institutionaaliset tehottomuudet heikentävät kehitysponnisteluja vähiten kehittyneissä maissa. Hallintorakenteiden vahvistaminen, avoimuuden edistäminen ja institutionaalisten valmiuksien kehittäminen ovat olennaisia ​​kestävän kehityksen kannalta.
3. Velkataakka: Monet vähiten kehittyneet maat kamppailevat korkean ulkoisen velan kanssa, mikä rajoittaa niiden kykyä investoida kehitystavoitteisiin, kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin. Velkahelpotukset ja kestävät rahoitusmekanismit ovat tarpeen näiden maiden velkataakan keventämiseksi.

Kansainvälinen tuki ja apu

1. Virallinen kehitysapu (ODA): Vähiten kehittyneet maat ovat voimakkaasti riippuvaisia ​​ulkomaisesta avusta sekä kahden- ja monenvälisten avunantajien avusta kehityshankkeidensa ja -ohjelmiensa rahoittamiseksi. Julkisella kehitysavulla on ratkaiseva rooli vähiten kehittyneiden maiden ensisijaisten alojen rahoitusvajeen korjaamisessa.
2. Erityiset tukitoimenpiteet: Kansainväliset järjestöt, kuten Yhdistyneet Kansakunnat, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto, tarjoavat kohdennettua tukea ja apua vähiten kehittyneille maille aloitteiden, kuten Enhanced Integrated Framework (EIF) ja Istanbulin toimintaohjelman (IPoA) avulla vähiten kehittyneitä maita varten.
3. Kaupan asetukset: Vähiten kehittyneet maat hyötyvät suosituimmuuskauppajärjestelyistä, kuten tullittomasta ja kiintiöttömästä pääsystä kehittyneiden maiden markkinoille, joiden tarkoituksena on edistää niiden taloudellista yhdentymistä ja viennin monipuolistamista.

---

Tärkeimmät erot kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden välillä

1. Kehitysmaat:
2. Kohtalainen tai korkea teollistumisen ja talouskasvun taso.
3. Suhteellisen parempi infrastruktuurin kehitys verrattuna vähiten kehittyneisiin maihin.
4. Köyhyys ja eriarvoisuus ovat edelleen olemassa, mutta ne voivat olla vähemmän äärimmäisiä kuin vähiten kehittyneissä maissa.
5. Peruspalvelujen, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon, saatavuus on verrattain parempi.
6. Talouden monipuolistaminen maatalouden ulkopuolelle.
7. Vähiten kehittyneet maat (LDC-maat):
8. Sille on ominaista äärimmäinen köyhyys ja alhaiset inhimillisen kehityksen indeksit.
9. Erittäin alikehittynyt infrastruktuuri, mukaan lukien riittämätön pääsy keskeisiin palveluihin.
10. Voimakas riippuvuus maataloudesta toimeentulon ja taloudellisen toimeentulon saamiseksi.
11. Lisääntynyt alttius ulkoisille taloushäiriöille ja luonnonkatastrofeille.
12. Riippuu merkittävästä kansainvälisestä avusta ja kehitysponnistelujen avusta.

Viitteet

1. https://www.econstor.eu/bitstream/10419/63616/1/537368140.pdf
2. https://www.iatp.org/sites/default/files/Interests_and_Options_of_Developing_and_Least-.pdf

Viimeksi päivitetty: 07. maaliskuuta 2024